Venstre (Norja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Venstre

Perustettu 28. tammikuuta 1884
Johto
Ideologia liberalismi[1]
sosiaaliliberalismi[1][2]
Poliittinen kirjo keskusta[2]
Suurkäräjät[3]
8 / 169
Saamelaiskäräjät
0 / 39
Kansainväliset jäsenyydet Euroopan liberaalidemokraattinen puolue
Liberal International
Keskiryhmä
Nuorisojärjestö Unge Venstre
Kotisivu www.venstre.no
Venstren toimitalo Youngstorgetin laidalla Oslossa.
Eva Kolstad toimi Venstren puheenjohtajana 1974–1976. Hän oli Norjan ensimmäinen naispuolinen suurkäräjäpuolueen puheenjohtaja.

Venstre (suom. vasemmisto) on norjalainen liberaalipuolue ja Norjan vanhin poliittinen puolue, joka on perustettu vuonna 1884. Venstre on "vasemmistoa" tarkoittavasta nimestään huolimatta sosiaaliliberaali, keskustalainen puolue, joka korostaa politiikassaan yksilönvapauksia, sosiaalista vastuuta ja ympäristökysymyksiä. Venstre on ollut yhtenäinen vuodesta 1988, kun siitä vuonna 1972 irtautunut Liberaali kansanpuolue (norj. Det Liberale Folkepartiet) yhdistyi takaisin siihen.[2]

Venstren puheenjohtajana toimi vuosina 2010–2020 Trine Skei Grande.[4] Syyskuussa 2020 puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Guri Melby.[5]

Alkuvuodet (1884–1913)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venstre perustettiin tammikuussa 1884, ja se muodosti heti samana vuonna hallituksen Johan Sverdrupin johdolla.[6] Puolue kuitenkin jakautui vuosikymmenen lopulla kahteen leiriin, kun Johannes Steenin johtama radikaali siipi piti Sverdrupin asennetta ruotsalaisia kohtaan liian suopeana unionin ulkopolitiikan hoitoa koskevassa kiistassa. Sverdrupin hallitus kaatui 1889 ja Steenistä itsestään tuli pääministeri vuosiksi 1891–1893 ja uudelleen 1898–1902.[7]

Suuruuden aika ja maailmansotien väliset vuodet (1913–1945)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1913–1920 Venstre oli Tanskan johtava puolue ja pääministerinä toimi Gunnar Knudsen. Maailmansotien välisinä vuosikymmeninä Venstre vuorotteli vallassa muiden puolueiden kanssa, kun enemmistöhallituksia oli vaikea saada aikaiseksi. Johan Ludwig Mowinckel on toistaiseksi viimeinen Venstreä edustanut pääministeri. Hän oli virassa kolmeen otteeseen, viimeisen kerran 1933–1935.[6]

Kannatuksen lasku, sisäiset kiistat ja jakautuminen (1945–1985)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen Venstren merkitys Norjan politiikassa väheni ja sille olivat varsinkin 1960-luvulta alkaen tyypillisiä maltillisen ja radikaalin siiven väliset kiistat. Muun muassa suhtautuminen Vietnamin sotaan jakoi puoluetta. Lopulta kysymys norjan EY-jäsenyydestä yhdessä puolueen johdon keskinäisten kiistojen kanssa johti EY-jäsenyyden kannattajien irtautumiseen Rørosissa pidetyssä puoluekokouksessa marraskuussa 1972 omaksi Uudeksi kansanpuolueekseen (vuodesta 1980 Liberaali kansanpuolue) Helge Seipin johdolla. Venstren paikkamäärä suurkäräjillä tippui seuraavan vuoden vaaleissa kolmestatoista kahteen.[6] Uusi kansanpuolue sai yhden paikan.[8] Vuonna 1974 Venstren johtajaksi valittiin Eva Kolstad, josta tuli Norjan ensimmäinen naispuolinen suurkäräjäpuolueen puheenjohtaja.[9]

Pohjakosketus, jälleenyhdistyminen ja asema pienpuolueena (1985–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi kansanpuolue menetti ainoan paikkansa vuoden 1977 vaaleissa ja vuonna 1985 Venstrekin putosi kokonaan suurkäräjiltä. Tämä johti puolueiden jälleenyhdistymiseen vuonna 1988. Seuraavalla vuosikymmenellä puolue vakiinnutti uudelleen asemansa Norjan politiikassa Lars Sponheimin johdolla. Vuoden 1997 vaaleissa Venstre ylsi kuuteen paikkaan. Seuraavissa, vuoden 2001 vaaleissa, puolue kärsi tappion jääden äänikynnyksen alle ja saaden vain kaksi paikkaa. Se osallistui silti Kjell Magne Bondevikin hallitukseen ja kykeni nostamaan kannatustaan niin, että vuoden 2005 vaaleissa se sai 5,9 prosenttia äänistä ja kymmenen paikkaa.[6]

Vuoden 2009 vaaleissa Venstre kärsi jälleen tappion, ei ylittänyt äänikynnystä ja sai vain kaksi paikkaa. Myös Lars Sponheim putosi suurkäräjiltä, ja hänen tilalleen Venstren puheenjohtajaksi nousi Trine Skei Grande. Sponheim oli suhtautunut hyvin kielteisesti Edistyspuolueeseen ja kampanjoinut iskulauseella "Mieluummin Jens (Jens Stoltenberg) kuin Jensen (Siv Jensen)". Vuoden 2013 vaaleissa Venstre sai 5,2 prosenttia äänistä ja yhdeksän paikkaa. Se neuvotteli aluksi hallitukseen menemisestä Høyren, Edistyspuolueen ja Kristillisen kansanpuolueen kanssa, mutta Venstre sekä Kristillinen kansanpuolue jättäytyivät lopulta Solbergin hallituksen tukipuolueiksi.[6]

Vuoden 2017 vaaleissa Venstre menetti kannatustaan ja sai kahdeksan paikkaa. Ennen vaaleja se oli ilmoittanut haluavansa muodostaa oikeistohallituksen ilman Edistyspuoluetta, mutta vaalien jälkeen se menikin hallitukseen Høyren ja Edistyspuolueen kanssa. Myös Kristillinen kansanpuolue liittyi myöhemmin hallitukseen. Edistyspuolue puolestaan lähti hallituksesta tammikuussa 2020, jolloin Venstren ministeripaikkojen määrä nousi neljään. Viimeisimmissä, vuoden 2021 vaaleissa Venstre säilytti kahdeksan paikkaansa suurkäräjillä, mutta hallituskumppanien tappioiden vuoksi Solbergin hallitus joutui eroamaan ja tilalle tuli Støren hallitus.[6]

Puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venstreä edustaneet Norjan pääministerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurkäräjävaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet:[10][11][12]

Vuosi Paikat Kannatus
1882
83 / 114
1885
84 / 114
1888
39 / 114
1891
63 / 114
1894
59 / 114
1897
79 / 114
1900
77 / 114
1903
50 / 117
1906
73 / 123
45,4 %
1909
45 / 123
30,7 %
1912
70 / 123
40,2 %
1915
74 / 123
33,3 %
1918
51 / 126
28,3 %
1921
37 / 150
20,1 %
1924
34 / 150
18,6 %
1927
30 / 150
17,3 %
1930
33 / 150
20,2 %
1933
24 / 150
17,1 %
1936
23 / 150
16,0 %
1945
20 / 150
13,8 %
1949
21 / 150
13,1 %
1953
15 / 150
10,0 %
1957
15 / 150
9,7 %
1961
14 / 150
8,8 %
1965
18 / 150
10,4 %
1969
13 / 150
9,4 %
1973
2 / 155
3,5 %
1977
2 / 155
3,2 %
1981
2 / 155
3,9 %
1985
0 / 157
3,1 %
1989
0 / 165
3,2 %
1993
1 / 165
3,6 %
1997
6 / 165
4,5 %
2001
2 / 165
3,9 %
2005
10 / 169
5,9 %
2009
2 / 169
3,9 %
2013
9 / 169
5,2 %
2017
8 / 169
4,4 %
2021
8 / 169
4,6 %
  1. a b Norway Parties and Elections in Europe. 2017. Viitattu 19.4.2019. (englanniksi)
  2. a b c European Election Database Norsk samfunnsvitenskapelig datatjeneste AS. Arkistoitu 5.1.2013. Viitattu 15.9.2019. (englanniksi)
  3. Salplassering stortinget.no. Suurkäräjät. Viitattu 15.9.2019. (norjaksi)
  4. Norway election: Conservative Erna Solberg triumphs BBC News. 10.9.2013. Viitattu 10.9.2013. (englanniksi)
  5. Helge Carlsen: Guri Melby valgt til ny Venstre-leder NRK. 26.9.2020. Viitattu 30.9.2020. (kirjanorja)
  6. a b c d e f Garvik, Olav; Tvedt, Knut Are & Grimnes, Ole Kristian: Venstre Store norske leksikon. 21.4.2022. Viitattu 27.3.2023. (norjaksi)
  7. Mardal, Magnus A. & Dørum, Knut: Norsk historie fra 1815 til 1905 Store norske leksikon. 19.4.2022. Viitattu 27.3.2023. (norjaksi)
  8. Det Liberale Folkepartiet Store norske leksikon. 21.11.2019. Viitattu 27.3.2023. (norjaksi)
  9. Dalen, Marit: Eva Kolstad Store norske leksikon. 8.3.2023. Viitattu 27.3.2023. (norjaksi)
  10. Historisk statistikk Statistisk sentralbyrå. Viitattu 27.3.2023. (norjaksi)
  11. Tvedt, Knut Are: Mandatfordeling på Stortinget 1882-1936 Store norske leksikon. 17.8.2022. Viitattu 27.3.2023. (norjaksi)
  12. Tvedt, Knut Are: Mandatfordeling på Stortinget etter 1945 Store norske leksikon. 14.9.2021. Viitattu 27.3.2023. (norjaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.